kumina (2)
substantiivi
-
äänen syvä ja voimakas sointi
Urkujen kumina täytti katedraalin.
Taivutus
yks. nom. kumina, yks. gen. kuminan, yks. part. kuminaa, yks. ill. kuminaan, mon. gen. kuminoiden kuminoitten kuminain, mon. part. kuminoita, mon. ill. kuminoihin.
Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:
Esimerkit
Viljapellot tuoksuvat voimakkaasti kuminalla.
Kumina antaa ruoalle ainutlaatuisen maun.
Leipään ripoteltu kumina tuo mukavan lisäaromin.
Käännökset
Liittyvät sanat
kumina, kumu (2), töminä, jyminä